Arvaamaton lautapeli

Rehellisyys on vaikeaa Olen puhunut paljon rehellisyydestä. Myös vaikeiden aikojen rehellisyydestä. Olen luvannut puhua siitä, miltä tuntuu myös vaikeina aikoina. Totuus on, että siitä on vaikea puhua. On vaikeaa myöntää, että on vaikeaa. Onneksi se tunne meni nopeasti ohi. Tammikuu … Lue loppuun

Tuuli toi mukanaan jotakin uutta.

Harjoitus tekee modistin

Meillä on ollut viimeiset kolme viikkoa modistihajoittelija Tuuli. Tuuli on valmistanut liikkeeseemme sarjan upeita, uniikkeja päähineitä, joita ei voi kuin ihailla. Meillä on ollut niin hauskaa, että tuntuu hyvin haikealta päästää hänestä irti tämän viikon lopussa. Tämä on Tuulin blogi.

-Minttu Virsunen-

Puupää blogi

Työssäoppijan turinat – ja hehkutukset!

Työssäoppimispaikassa voisi varmaan siinä vaiheessa sanoa viihtyvänsä aika hyvin, kun huomaa työajan loppuneen jo kaksi tuntia sitten, eikä vieläkään malttaisi lopettaa.

Ensimmäisenä päivänä pyöriskelin vähän epätietoisena jakkarallani ja kainosti kyselin tarvikkeitten sijaintia, mutta nyt jakson kääntyessä kohti loppua tunnen jo olevani täysin kotonani. Minttu ja Katja ovat olleet mahtavia työn ohjaajia. Minulle on annettu aika vapaat kädet toteuttaa omia ideoitani, mutta olen saanut myös rehellisiä mielipiteitä ja konkreettisia kehitysehdotuksia töihini.

 Hattutaulu blogi

On vaikeaa sanoa, mikä työssäoppimisjaksollani Kuplassa on ollut parasta, sillä hyviä asioita on ollut niin paljon. Ensimmäiseksi voisin kuitenkin mainita itse työn. Olen jo aiemmissa työssäoppimispaikoissa harjaantunut päähineitten korjaamiseen. Vintage on lähellä sydäntäni, ja aitoja vanhoja hattuja käsitellessäni minulla on aina tunne, että olen tärkeitten asioitten äärellä. Korjausten lisäksi olen Kuplassa tehnyt myös uutta. Olen valmistanut mm. cocktailpäähineitä ja hiuskoristeita, joissa osassa olen käyttänyt myös kierrätysmateriaaleja. Minua ovat inspiroineet Kuplan upean valikoiman lisäksi myös liikkeen asiakkaat. Esimerkiksi näin vanhojenpäivän alla ompelimossa on tehty juhlapukujen lyhennyksiä ja muita korjauksia. Kun tapaa ihmisen ja hänen valitsemansa puvun, tarina asusteille on jo syntynyt! Mitä pidempään olen liikkeessä ollut, sitä selkeämmin olen hahmottanut, millaisia erilaisia tarpeita asiakkailla on.

 Tuulihattu blogi

Yksi jakson kohokohdista on ollut osallistuminen työmatkalle Tallinnaan. Kävimme taidemuseo Kumussa katsomassa aivan uskomattoman art deco -asujen ja -asusteiden näyttelyn. Tuli hirveä vimma tehdä tehdä itsekin jotain yhtä kimaltelevaa ylellistä! Oli opettavaista nähdä aidosti aikakaudelta olevia, erittäin hyvin säilyneitä asuja, hattuja, koruja, laukkuja, kenkiä… aaaah!

Matkalla teimme lisäksi tarvikehankintoja ja opin kaikenlaista erilaisista materiaaleista. Opin myös, miten tärkeää on tehdä ostoslista etukäteen, muuten tukussa voi sortua kultanauhojen paljouden äärellä.

Ehdimme myös käydä katsomassa paikallista second handiä ja söimme tietysti hyvin. Hauska reissu!

 CUMU blogi

Kolmanneksi huipuksi nostaisin itse Kuplan, eli Katjan ja Mintun. Työpaikalla on ollut todella hyvä henki – etten sanoisi jopa hillittömän hauskaa! Kaiken käkätyksen ja kohelluksen ytimessä on kuitenkin vahvaa ammattitaitoa ja huolellisesti rakennettua liiketoimintaa. Edellisessa työssäoppimispaikassani oopperan hattulassa opin erilaisia tekniikoita monimutkaisten esiintymispäähineitten valmistamiseen, mutta Kuplassa olen nähnyt läheltä myös asiakaspalvelua, toiminnan suunnittelua, somistusta, aikataulujen laatimista, kirjanpitopalaveria, imagon rakennusta, yhteistyökumppaneita, hankintoja ja mitä kaikkea nyt yrittämiseen ja liikkeen pitämiseen liittyykin. On ollut hienoa olla yhteistyössä näin osaavien, monipuolisten ja hauskojen naisten kanssa. Toivon ja uskon yhteistyömme myös jossain muodossa jatkuvan.

-Tuuli Lönnroth-

Puoli vuotta pyörteessä

Ovi joka aukesi

Yli puoli vuotta sitten 2.6.2014, Kuplan nimi näkyi virallisissa rekistereissä. Tasan neljä kuukautta sitten Liisankadulla avattiin liikkeemme ovi, jossa on ehtinyt tapahtua vaikka mitä…

Vakavia pohdintoja

Taukotila on työpaikkamme sydän. Siellä sohvalla on juotu kahvia niin Jussi-palkittujen puvustajien, kuin ohikulkevien huoltomiestenkin kanssa. Kuka tahansa kanssamme kahville uskaltautuukin, hän haluaa yleensä tulla sinne myös uudestaan. Takahuoneessamme ei jutella säästä. Siellä pohditaan suuria asioita, kuten: Voiko lattiassa oleva kivi kasvaa? Voiko kananmunista tehdä korvakorut? Voiko Minttu synnyttää mallinukelle pikkuveljen? Mitä jos jalokivihiomoon viekin vaikkapa sappikiven?

 BLOGI KAKKU PYÖREÄ

Epätävallisia töitä

Olen aina sanonut asiakkaillemme että me teemme melkein mitä vain! Se on totta…

Omituisin oli mies, joka toi alushousunsa korjattavaksi.

Sympaattisin oli nainen, jonka koiran takkia täytyi suurentaa, koska koira oli lihonut.

Onnellisin oli vanha rouva, jolle taiottiin varastostamme aamutakki.

Haastavin oli Plussapallot, joiden kanssa työskentelimme välillä päät toistemme haarojenvälissä.

Ihanin oli asiakas, jonka kanssa keskustelin pitkään elämästä. Lähtiessään hän huokaisi: ”Kiitos! Sain tästä voimaa jatkaa eteenpäin.”

Hauskoja ehdotuksia

Liikkeemme ohitse kävelee joka päivä pappa, joka taitaa olla hivenen hullu. Kun kohtasin papan ensimmäisen kerran, hän sanoi: ”Mitäs rättejä ja lumppuja täällä myydään? Kauanko sinä meinaat, että tämä kauppa pysyy pystyssä?” Hymyilin papalle nätisti ja kerroin mistä oli kyse. Katjalle papalla oli parempi ehdotus: ”Sitten kun tämä yritys menee konkurssiin, niin perustakaa tähän pankki. Se kannattaa!”

Eräs vanhempi rouva olisi halunnut mustia T-paitoja. Hän osoitti minua ja sanoi: ”Tuollaisia kuin sinulla!” (Päälläni oli musta pitsinen paita) Yritin myydä hänelle päälläni olevaa paitaa. Ei mennyt kaupaksi… Myöhemmin hän tuli ehdottamaan että ottaisimme valikoimaamme myös alushousuja. (Hetken jo mietin että ehdotanko omiani… Onneksi ymmärsin sillä hetkellä pitää suuni kiinni…)

Omituisia kommelluksia

Löydän usein itseni omituisista tilanteista, tai vielä omituisimmista keskusteluista. Jotenkin vaan vedän niitä puoleeni…

Hakiessani liikkeemme standia sisälle, eteeni pelmahti mies, jolla oli suuri tarve jutella ja nauraa. Keskustelimme humoristisesti myyntityöstä, totisista ihmisistä ja siitä, kuinka bisnestä voi tehdä vaikka juoksemalla kadulla alasti. Lopulta hän lykkäsi käteeni käyntikortin ja pyysi minua soittamaan. Halusi viedä kahville. En soittanut…

Seuraavana iltana sulkiessani ovea, eteeni hoiperteli hieman hötäkässä oleva vanhempi mies. Koska satuin olemaan hieman vallattomalla päällä, olivat juttunikin niin omituisia, ettei mieskään tainnut aina pysyä niiden perässä. Naurutuokiomme lopuksi mies kaivoi povitaskustaan lompakon, otti sieltä kaksikymppisen, ojensi sen minua kohti ja sanoi: ”Sinä olet ihana ihminen. Ota tuosta ja mene kaljalle.” En ottanut rahaa vastaan vaan lähetin miehen vastapäiseen baariin….

Olemme monesti kuvitelleet mielessämme tilanteen, jossa joku kompastuu lattiallamme olevaan kiveen ja kaatuu pää edellä sohvalle. Pääsin testaamaan teoriaamme käytännössä kun kompastuin väsyneenä maton reunaan. Luojan kiitos, liikkeessämme ei ollut sillä hetkellä asiakkaita, sillä nauroimme niin paljon että siinä kyllä lirahti muutama tippa housuun! (Anteeksi seinänaapurit!!)

Olen myös heittänyt asiakasta vahingossa kumisella karvapallolla, jota puristelin ja pyörittelin liikkeen puolella hillitäkseni levotonta oloani. Onneksi asiakas omasi hyvän huumorintajun…

  SKUMPPA pyöreä

Kiitos vuodesta 2014

Kiitos Katja, että olet kestänyt myös ne minun ärripurriaamut, joina olen istunut hiljaa ja käynyt itseni kanssa tappelua pääni sisällä. Kiitos, että kestät myös sitä liiallista energian ja levottomuuden määrää, joka välillä pääsee valloilleen. Kiitos jokaisesta hullusta päivästä ja siitä, ettei yksikään työpäivä ole normaali.

Kiitos kaikille jotka olette seuranneet yrityksemme alkutaivalta, auttaen, kannustaen ja eläen siinä mukana!

Haluan toivottaa iloa, onnea, rakkautta ja suuria unelmia vuoteen 2015!

-Minttu-

Jokaisen työn takana on aina ihminen

pääpanta4

Vaihtoehtoja ja valintoja.

Elämme maailmassa, jossa tuntuu että pelkkä hinta ratkaisee ostopäätöksen. Missä alhaisin hinta, sieltä ostetaan! Mielestäni se on surullista, mutta tässä taloudellisessa tilanteessa monelle järkevin ratkaisu. Hintaa perustellaan usein laadulla, vaikka läheskään aina korkea hinta ei ole laadun tae. Onneksi olen törmännyt myös toisenlaiseen valintakriteeriin. Siinä ratkaisevana tekijänä on ollut persoona.

Minä olen.

Olen aina ollut hieman omalaatuinen, niin ulkonäöltäni kuin mieleltänikin. Rakastan ihmisiä ja uusiin ihmisiin tutustumista. Ehkä juuri siksi olenkin luonut työssäni suhteita, jotka ovat olleet enemmän, tai syvällisempiä kuin normaali asiakas- tai työsuhde. Minua kiinnostaa aina aidosti mistä ihminen tulee, mitä hän tekee ja minne hän menee. Mielestäni jokainen ihminen on kuin kävelevä tarina, mielenkiintoinen ja täynnä yllätyksiä. Saan ihmisistä energiaa, joka auttaa jaksamaan. Annan myös itsestäni paljon, joka toivottavasti tuo voimaa myös muille. Olenkin usein luentoja pitäessäni saarnannut vaatetus- ja kauneusalan opiskelijoille suhteiden ja persoonan tärkeydestä tällä alalla. Kun luo suhteita, menestyy! (Ja uskon että se on tärkeää kaikilla aloilla!) Nyt, yrityksemme alkutaipaleilla on ollut upeaa huomata, kuinka edellisessä työpaikassa luodut siteet jatkuvat katkeamattomana.

Koska me olemme me.

Olemme saaneet mm. tehdä vaatteita Putoukseen, meikata mainoskuvauksissa ja valmistaa Plussapallo-pukuja. Harvan vasta-alkaneen yrittäjän kädenjälki näkyy jo heti alussa näin monessa paikassa. Miksi meidän?

Jo yritystä perustaessa mietimme, mistä rahaa oikein saataisiin. Saatoimme vain toivoa ja uskoa, että aikaisemmat työprojektimme toisivat jotain myös uuteen yritykseemme. Se, miten yhteistyömme eri puvustajien ja yritysten kanssa on jatkunut, lämmittää mieltä. Olemme siis tehneet jotakin oikein! Meistä pidetään!

1.MeC

Luottamus, joka muutti elämän.

Olen jo usein maininnut edellisen työpaikkani. Paikka, jossa löysin elämäni suunnan, opin enemmän kuin missään muualla ja tapasin mielettömiä ihmisiä, on edelleen vahvasti sydämessä. Ilman sitä työtä, en olisi nyt tässä.

Kun pukuompelukoulun opintojen keskellä astelin ensimmäiseen työharjoitteluun Artistiasuun, tiesin heti, että olen löytänyt oman maailmani. Kun minulta harjoittelun loppupuolella kysyttiin, että jäisinkö heille töihin, en epäröinyt hetkeäkään. Ilmeisesti minun persoonani teki vaikutuksen. Olenkin suunnattoman kiitollinen Minnalle siitä, että hän luotti minuun. Seitsämän vuotta sain kasvaa, opiskella ja opetella niin puvustus- kuin yritysmaailmankin kiemuroita. Ilman sitä luottamusta, vastuuta ja kunnioitusta, en olisi uskaltanut kokeilla omia siipiäni. –Kiitos siitä!

Välitä, anna ja hymyile.

Persoonallani olen siis päässyt näin pitkälle. Hymyt, tervehdykset ja aito kiinnostus asiakkaasta ja työkavereista ovat pieniä, mutta hyvin merkityksellisiä asioita yritysmaailmassa. Olen urani aikana saanut myös joukon uusia, ihania ystäviä, joiden kanssa voin jakaa niin ilot kuin surutkin. Työ ei ole siis pelkästään työtä… Se on suhteiden luomista. Kun antaa itsestään aina hieman enemmän, tulee se moninkertaisena takaisin!

– Minttu-

Monen roolin bisnesnainen

laukku

Maailma näyttää erilaiselta yrittäjän silmin

Moni asia elämässäni on muuttunut ja huomaan katsovani maailmaa uudella tavalla. Yrittäjyys avaa silmät, korvat ja tunteet, vieden ne ihan uudelle tasolle.

Ihmisenä en koe muuttuneeni. Olen edelleen se sama hullutteleva hölmö, joka voi kesken työpäivän vetää peruukin päähän, housut kainaloon ja leikkiä olevansa Matti Nykänen ( !??!?). Toisaalta olen nyt myös yrittäjä… Bisnesnainen, jonka on välillä oltava myös vakava. Näiden kahden roolin sovittaminen yhteen onkin ollut haastavaa.

Yrittäjyys on elämäntapa

Työ on ollut aina minulle ensiarvoisen tärkeää. Olen jo nuoresta tytöstä lähtien tehnyt töitä ja voin rehellisesti sanoa pitäneeni jokaisesta. Olen siivonnut likaisia vessoja, istunut puutuneena kaupan kassalla, paistanut hikisenä pullaa, paininut varastolla painavien laatikoiden seassa ja viettänyt tuhansia tunteja puvustusten parissa. Mitä tahansa olen tehnytkin, olen aina miettinyt kuinka asiat voisi tehdä vielä paremmin ja tehokkaammin, myös vapaa-ajalla. Sisälläni on siis aina asunut pieni yrittäjä jonka päästin vihdoin valloilleen. Yrittäjyys ei ole pelkästään työtä – Yrittäjyys on elämäntapa jonka valitset!

kellonauha

Kellostani puuttuu viisarit

Minua on monesti luonnehdittu työnarkomaaniksi. Välillä olen joutunut potemaan huonoa omaatuntoa liiaksi kertyneistä ylityötunneista, jotka on käännetty vapaapäiviksi. Nyt seinällä roikkuvalla kellolla ei ole minulle enää suurta merkitystä, sillä saan tehdä töitä niin paljon kun haluan. En tee töitä siksi että minun on pakko, teen sitä siksi koska nautin siitä. On kuitenkin onni omistaa paljon ystäviä, siskoja ja ihana yhtiökumppani jotka koputtavat aina välillä olkapäähän ja käskevät lopettamaan työnteon…edes hetkeksi.

Kaikille ei huumorinkukka kuki

Me olemme Katjan kanssa olleet puvustus- , meikkaus- ja vaatealalla jo vuosia. Olemme osaavia ammattilaisia jotka eivät pelkää uusiakaan haasteita. Vaikka vitsailemme ja nauramme paljon, on tämä yritys meille vakava asia. Teemme töitä aina hymy huulilla, mutta silti ammattitaitoisesti. On ollut outoa huomata muutaman selkeästi epäilevän bisnesälyämme.

Eräänä iltana liikkeeseemme pelmahti rikas bisnesmies, joka selkeästi kyseenalaisti liikeideamme. Kiihkeän keskustelun tuloksena hän kätteli minua ja sanoi: ”Minä uskon sinuun ja tähän yritykseen.” Hän siis vakuuttui, ja uskon voivani vakuuttaa kenet tahansa. Iloisuudella on siis myös kääntöpuoli. Jotkut eivät näe hymyn, lakattujen kynsien ja räpsyripsien takana piilevää älyä.

huulipuna

Osaan, tai opettelen osaamaan!

Meillä molemmilla on halu osata ja oppia. Uskon, että se onkin yksi meidän yrityksemme voimavaroista. Muistan kun seisoin pölyisenä ja likaisena, vihreää/valkoista/ja mustaa maalia hiuksissa, porailemassa hyllyjä seinään, en voinut muuta kuin nauraa. Siitä näystä oli kynsilakoilla ja huulipunilla varustettu bisnesnainen kaukana!

Olemme itse suunnitelleet käyntikortit, ikkunateippaukset, flyerit ja mainokset. Ohjelmoineet tietokoneen, printterit ja reitittimet. Kasanneet huonekaluja ja maalanneet lattioita… Nyt on tekeillä nettisivut ja suunnittelussa uusia mainoksia… Joten aika monen alan osaajaksi sitä on tässä matkanvarrella joutunut. Hyppääminen RemonttiReiskan haalareista silmälasipäiseksi IT-nörtiksi on sujunut kuitenkin yllättävän hyvin. Jos jotain ei ole osattu, on se opeteltu!

Jokainen meistä on oman työnsä johtaja

Kun ensimmäisen kerran näin yrityksemme papereissa nimeni kohdalla tittelin ”Toimitusjohtaja”, se tuntui minusta hämmentävältä. Mikä minä siis nykyään olen? On hassua miten tittelit muuttavat ihmisten suhtautumista. Huomaan, että osa tuttavistanikin kohtelee minua eri tavalla kuin aikaisemmin. Tittelit eivät mielestäni kerro sitä, kuka olet ja miten hyvin työsi teet. Se, millaisella intohimolla, innolla ja ammattitaidolla töitä tehdään on paljon suurempi merkitys. Jokainenhan meistä johtaa omaa työskentelyään. Olemme siis kaikki johtajia!

Vaikka yrittäjänä vastuu on nyt selkeästi suurempi, koen silti olevani ihan samanlainen duunari kuin aina ennenkin – varsinkin perjantaisin, kun on vessan pesu päivä!

-Minttu-

1 + 1 = YHDESSÄ

Elämä on täynnä tärkeitä ihmisiä

Yritystä ei voi perustaa yksin. Me emme olisi pystyneet siihen edes kaksin. Tämä yritys perustettiin rakkaudella ja yhteistyöllä. Ihanien ystävien, sukulaisten, tuttavien sekä outojen uusien tuttavuuksien avustuksella!

Jokainen ystävä on kullanarvoinen

Meitä ovat kannustaneet ystävät. Jokainen ystävämme on ollut tavalla tai toisella mukana luomassa kanssamme Kuplaa. Kannustaminen, tukeminen ja rohkaisu ovat vieneet meitä todella pitkälle. Ystävistämme löytyi myös yhteistyökumppaneita, eri alan osaajia ja hulluja mukaan heittäytyjiä.

Ville ja Sirpa, pariskunta jotka myyvät koruja (Balilei). Muistan kun yritimme selittää minkälaisia koruja tarvitsisimme, tietämättä kuitenkaan itsekään tarkalleen mitä halusimme. Ainoa järkevä asia mitä saimme sanottua oli ”VÄRIKÄSTÄ”. Mitä me saimme? Värikästä!!

Marjaana, monitaitoinen ammattilainen. Olimme tavanneet jo vuosia sitten edellisessä työpaikassamme ja jo heti ensi hetkestä tiesin että Marjaanan kanssa tekisimme yhteistyötä. Sympaattinen bisnesnainen pyörittää kahta yritystä, joista toinen on Helsingin Henkseli. Olemme innoissamme värikkäistä henkseleistä joita saamme myyntiin!

Maria, valmistaa ihania laukkuja merkillä Maru’s bags. Jo ennen kuin edes tiesimme mitä alkaisimme myymään olimme jo päättäneet että nämä laukut liittäisimme yritykseemme… (Miten niin toimimme jotenkin epämääräisessä järjästyksessä?)

Susanna ja Ilkka, kaksi heittäytyjää, jotka lähtivät kanssamme taiteidenyöhön mainostamaan! Vaatii todellista hulluutta lähteä hyppimään värikkäät vaatteet päällä keskelle Helsingin keskustaa ja jakamaan flyereita tuntemattomille ihmisille. Siinä saippuakuplat lenteli ja tyllit nousi korviin kun meidän näyttävä joukkomme marssi ihmisvilinässä.

Sukulaiset voi vaikka ryöstää

Sukulaiset… Niistä on hyötyä kun apua tarvitaan. Jollain pysyy vasara kädessä, jollain lentää räiskyviä ideoita, joku osaa siivota ja joku tuntee tietokoneet. Me hyväksikäytimme kaikkia! Toivottavasti kellekään ei jäänyt traumoja… Sukulaisistaan kun on hankala päästä eroon…

Mikko, Katjan mies. Tuo loistavia ideoita ja ärsyttäviä varoituksia lateleva yrittäjä (Parturi-Kampaamo WOIMA). Todellisuudessa jokainen varoituksen sana oli järkevä… On hyvä että joku tiputti aina välillä meidät kaksi haihattelijaa maan pinnalle realistisuudella. Jo silloin kun yritysideamme oli vasta alkutaipaleilla Mikko kannusti meitä eteenpäin. Mikon roolia yrityksemme perustamisvaiheissa ei voi edes mitata. Hän on ollut meille todella tärkeä! En voi kun kunnioittaa miestä, joka antoi minun varastaa vaimonsa!

Juha, Mikon veli. Miehet uhrasivat viikonloppunsa siihen, että me saimme mitä halusimme; mustan laminaatin… Vaikka tarjoilu pelasi miten sattui ja muuttokuormaakin tungettiin ovesta samaan aikaan sisään, lattia valmistui silti ennätysajassa.

Kaikki isät ja äidit!

Tapsa, kiireinen eläkeläinen. Mukamas eläkkeellä oleva Tapsa uhrasi meille useita tunteja. Isä, joka luulee sadetakkia nahkatakiksi, maalasi meille kaikki takatilat ja suunnitteli näyteikkunamme korokkeen.

Jukka, meidän ammattilaiskuski. Kun muutto saadaan sujumaan yhdellä keikalla, muutamassa tunnissa ja pakettiauto täyteen survottuna (en vieläkään ymmärrä miten se kaikki tavara sinne mahtui) teimme varmasti jonkin sortin ennätyksen!

Pirjo-äiti, jonka kodin ryöstimme. Mukaan lähti, hyllyjä, pöytiä ja tuoleja… Taisi sinne äidille ruokapöytä vielä jäädä…

Mika, nettisivuexpertti. Siinä vaiheessa kun minun pääni hajosi nimipalvelimien, webhotellien salasanojen ja sähköpostien kanssa niin Mika laittoi kaiken kuntoon.

Siskot, veljet, tädit ja sedät! Jokainen kannustava sana, jokaiseen hätäpuheluun vastaaminen ja jokainen annettu tavara on ollut meille tärkeä!

Kohtalo tuo eteesi oikeat ihmiset

Uskon siihen että elämä johdattaa meitä. Meillä on polku, jota kuuluu kulkea. Polun varrella kohtaamme ihmisiä, joiden kohdalla joko pysähdymme tai kävelemme ohi. Suosittelen pysähtymään! Ainakin meidän polullamme tapasimme juuuri oikeita ihmisiä!

Janne, Studio Blueluna.Eräänä päivänä edellisessä työpaikassamme eteemme käveli yllättäen valokuvaaja, joka oli erikoistunut nimenomaan nostalgisiin valokuviin. Juttelimme pitkään ja hän esitteli meille portfoliotaan. Muistan kuinka Jannen poistuttua ovesta Katja kuiskasi innoissaan korvaani: ”Siinä on meille valokuvaaja!”
Tämän valokuvaajan kanssa vietimme supertehokkaan neljätuntisen, jonka aikana kuvasimme kaksitoista eri asua, eri meikeillä ja eri hiuksilla… Ainoastaan yhden mallin kanssa.

Rosa, tyttö joka uskalsi heittäytyä. Kun meidän piti ottaa mainoskuvia oli hankittava malli. Halusin mallin, jolla on kauniit ja muuntautumiskykyiset kasvot. Katja ehdotti erään ystävänsä pikkusiskoa. Rosa suostui heti ja niin häne kasvonsa koristavat nyt meidän mainoksia.

Tuuli, nainen joka tuntee sähkön. Tapasimme edellisessä työpaikassani Tuulin ollessa siellä modistiharjoittelijana. Siinä rupateltuamme kävi ilmi että Tuuli oli myös sähkömies (vai nainen, vai miten se nyt sanotaan?) Kun totesimme että liikkeeseemme on vaihdettava kaikki lamput, kysyin suostuisiko Tuuli vaihtamaan ne. Tuuli uhrasi meille monta iltaa, ratkaisi monta ongelmaa ja sai kaiken kirkkaaksi!

Kuka huusi ja minne?

Sanotaan että ”Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan”. En tiedä, miten me sinne metsään olemme huutaneet sillä olemme kohdanneet joukon ihania uusia tuttavuuksia jotka olivat heti valmiita auttamaan. Ilmeisesti olemme huutaneet kovaa ja oikein.

Jarno, K-Rauta.Hullu mies joka kielsi meitä maalaamasta wc:n lattiaa ja portaita. Me emme tietenkään totelleet… Kun palasimme liikkeeseen uudemman kerran Jarno huusi kovaan ääneen ”EI!”, kun hän näki meidän tepastelevan hänen luokseen. Todellinen asiakaspalvelun ammattilainen jolla huumorinkukka kukkii!

Sari, OP.Kuka on muka sanonut että pankin asiakaspalvelijat ovat kuivia ja huumorintajuttomia? Meillä ei ainakaan ollut. Jo ensimmäisellä kerralla kehittelimme pankille seuranhakupalvelua. Minä ilmoittauduin heti mukaan! Sari lupasi etsiä minulle sopivan miehen tilitietoja tutkimalla. (Ei ole tainnut sopivaa vielä löytyä…)

Joel, Elisan yritysmyyjä.Ei tainnut Joel parka aavistaa, millaiset kaksi hullua marssi hänen asiakkaakseen eräänä kesäkuisena aamuna. Yritimme häntä saada ottamaan housut pois (koska oli niin kuuma) ja heittämään takin nurkkaan. Pyysimme häntä mukaan remontoimaan mutta hänellä oli iltaisin kiire (katsomaan telkkaria?!?). Miten nämä kaikki liittyy puhelimiin? Ei niin yhtään mitenkään… Joelia oli vaan niin hauska kiusata!

Samuli, lamppumies. Liisankadulla on outo liike Samstore. Siellä myydään lamppuja ja puhelinliittymiä. En ole vieläkään saanut selville mitä kaikkea siellä on myynnissä. Siellä työskentelee poika, joka näyttää Paavolta, mutta on kuitenkin nimeltään Mika. Liikkeen omistaa mies nimeltä Samuli joka on ollut meille suureksi avuksi. Samuli on toimittanut meille uudet valaisimet ja laittanut jopa vanhan isänsä juoksemaan meidän lamppujemme perässä.

Allu, huoltomies. Mies joka tekee kaiken ei voi olla huono mies. En ymmärrä miten yhteen päähän mahtuu sellainen määrä tietotaitoa, sata ajatusta yhtä aikaa ja roppa kaupalla huonoa huumorintajua! (Huonoa = jaksaa kuunnella meitä). Olemme kiusanneet Allua niin paljon, että harva mies uskaltaisi olla enää meidän lähelläkään. Ilman Allua moni ruuvi olisi jäänyt ruuvaamatta, moni hylly kiinnittämättä, monet kahvit keittämättä ja huonoimmat vitsit kertomatta.

Hullu sielunkumppani

Katja, paras yhtiökumppani. Edelleen pidän Katjaa hulluna, monessakin mielessä, mutta kaikkein hulluinta oli se, että vaimo ja kahden ihanan pojan äiti otti minun kanssani riskin. Katja uskoi minuun, yhteiseen unelmaan ja tulevaisuuteen. Ilman Katjaa en eläisi nyt elämässäni aikaa, jona koen olevani onnellisempi kuin koskaan.
Katja on kohtalotoveri, sielunkumppani ja maailman paras ystävä!

Kiitos kuuluu kaikille!

Kuten huomasitte, tätä yritystä ei todellakaan perustettu yksin. Tämä on yhteistyön tulos josta olen mielettömän ylpeä!

Minttu

IMG_0410.JPG

Niin helppoa ettei hermot kestä!

20140721-160616-57976892.jpg

Missä nurkassa on Lähtöruutu?

Yritystä perustaessa eteen tulee sata ja yksi asiaa jotka pitää hoitaa… Tietyssä tahdissa ja tietyssä järjestyksessä. Helppoa ja yksinkertaista, niin meille kaikesta sanottiin. Mutta kun asioita tehdään ensikertaa kamalalla tohinalla ja innolla, eivät asiat aina mene yhtä helposti kuin aluksi annettiin ymmärtää. Voi olla että vikaa oli myös meissä… Kun kaksi ideoita täynnä pursuilevaa päätä lyödään yhteen, siitä syntyy taifuuni, jonka perässä ei meinaa pysyä kukaan.

Jokainen suunnitelma on tuomittu epäonnistumaan.

Yrityskurssilla saimme kuulla useaan otteeseen seuraavan varoituksen: ”Kahden naisen yritys ei tule toimimaan.” Edelleen tämä useasti kuultu lause ihmetyttää minua. Miksi ei? Meille kerrottiin kauhutarinoita siitä kuinka naiset riitaantuvat ja yrityksestä tulee molemmille vain ongelmia.Uskon, että kyse on ihmisistä, ei sukupuolesta. Jonkun pää kestää, toisen taas ei. (Onneksi minulla on iso pää joten siihen mahtuu paljon kestämistä!)
Toinen varoituksen sana mitä saimme kuulla oli: ”Vaatealan kivijalkayritys ei tule saamaan lainaa.”
Silloin hetkellinen hermoromahdus hiipi kummankin meidän mieleen. Vuoronperään tuskastelimme mitä tekisimme jos lainaa ei tulisikaan. Olin valmis myymään vaikka omia pikkuhousujani rahojen kasaan saamiseksi. Päätimme kuitenkin että säästetään omat alushousut pahan päivän varalle…

Simsalabim! Ja kaikki katosi…

Mitkä ovat kilpailijoidesi käyttämät myynnin edistämistoimet? Kuinka selvität kuka tekee ostopäätöksen jos asiakkaasi on yritys? Mikä on päätuotteenne ja sen kateprosentti? Paljon kysymyksiä joihin ei ollut vielä vastausta…
Liiketoimintasuunnitelman tekeminen tuntui aluksi mahdottomalta. Siinä vaiheessa kun olin kirjoittanut jo yli toista tuntia asiakasanalyysia ja koneeni pimahti, mietin hetken aikaa luovuttamista… Kaikki kirjoittamani teksti hävisi. Muutaman painokelvottoman sanan ja hermojen uudelleen kasaamisen jälkeen päätin vaan aloittaa alusta.
Kun analyysit oli saatu valmiiksi ja laskelmat täsmäämään veimme suunnitelmamme kokeneen yritysmentorin luokse. Hän luki sen läpi ja totesi: ”Tämä on todella hyvä! ”
Olisin voinut itkeä onnesta!

Odottavan kello käy hitaammin kuin muiden.

Voi sitä jännityksen määrää kun painoimme lainahakemuksen ”Lähetä”- painiketta. Meidän oli pakko saada lainaa, sillä olimme vieneet asiat jo todella pitkälle. Olin sanonut itseni irti vakituisesta työstäni ja kävimme neuvotteluja mahdollisesta liiketilasta. Ajattelimme ensin että odotamme lainapäätöksen ennen kuin viemme asioita vielä enemmän eteenpäin… Jaksoimme odottaa kokonaiset kuusi päivää!! (Tässä välissä olimme kuitenkin jo tavanneet kirjanpitäjän, tehneet perustamiskirjoja, osakassopimusta ja neuvotelleet liiketilasta…) Lopulta emme jaksaneet enää odottaa vastausta. Haimme Y-tunnuksen, menimme pankkiin, avasimme tilin, sijoitimme osakepääoman ja jäimme toivomaan että tilillemme putkahtaisi lisää rahaa. Päätimme ottaa riskin ja uskoa itseemme.

Kuka haluaa leikkiä rikkinäistä puhelinta?

Ensimmäinen näyttö. Kun seisomme Liisankadulla odottamassa välittäjää meillä molemmilla oli sellainen tunne että sillä kadulla oli oli lämmin ja iloinen tunnelma. Se oli kuin oma pieni kylä keskellä Helsinkiä.
Päästyämme kurkistamaan liikkeen sokkeloiseen takatilaan olimme haltioissamme. Tila oli omalla omituisella tavalla kiehtova ja omaperäinen. Juuri meille sopiva!
Oliko tämä todella näin yksinkertaista ja helppoa? Ensimmäinen näyttö ja olimme jo löytäneet Liiketilan!… Ei todellakaan ollut!!
Tästä alkoivat neuvottelut joille ei meinannut tulla loppua. Tilan omisti venäläinen liikemies, jonka asioita välitti venäläinen manageri. Manageri keskusteli asioista välittäjän kanssa, joka taas kommunikoi meidän kanssamme. Voitte vain kuvitella minkälainen rikkinäinen puhelin siitä syntyy kun teimme ehdotuksia liiketilan suhteen. Kerroimme välittäjälle mitä me halusimme, välittäjä välitti tiedon managerille joka taas kertoi toiveemme vuokraisännälle. Kieli vaihtui suomesta venäjäksi ja venäjästä suomeksi. Oli lukuisia väärinkäsityksiä, kuviteltuja lupauksia ja vaatimuksia joihin ei kukaan hullu olisi suostunut.. Asiat menivät niin kieroon ettei kukaan enää tuntunut tietävän mistä oikeastaan oli edes kysymys. Päätimme vetäytyä hetkeksi syrjään.
Kävimme katsomassa useita muita tiloja mutta mikään niistä ei tuntunut yhtä kotoisalta kuin Liisankatu. Olimme harmissamme kun yhteisymmärrystä ei tuntunut löytyvän.
Muutaman päivän hiljaiselon päätteeksi välittäjä soitti ja kertoi että hänellä olisi nyt uusi tarjous. Siihen tartuimme. Rikkinäinen puhelin oli vihdoin korjattu!

Ainoastaan yksi voi avata umpisolmun.

Olimme saaneet Y-tunnuksen, mutta yrityksemme ei ollut vielä virallisessa rekisterissä. Meillä oli yrityksen tili, mutta ei käyttöoikeutta. Meillä oli lainapäätös, mutta emme saaneet rahoja tilille. Venäläinen liikemies odotti takuuvuokraa, laskuja alkoi tippua postiluukusta ja rahaa tuntui menevän sinne sun tänne. Kaikki oli yhtä’äkkiä jumissa, koska virallisessa rekisteröinti tuntui kestävän ikuisuuden. Laskukasan kasvaessa ja rekisteröitymisen viipyessä hiipi mieleen taas pelottavia ajatuksia… Oliko yrityksessämme jotakin vikaa? Oliko nimi jo varattu? Mitä jos kaikki menisikin pieleen? Lopulta saimme puhelun! Meille sanottiin että hakemuksestamme puuttui liitteitä. Liitteitä jotka olimme lähettäneet jo hakemuksen yhteydessä ja jotka olivat ilmeisesti hävinneet jonnekin… Kerrottuamme kiireellisestä aikataulustamme yrityksemme rekisteröitiin virallisesti jo saman päivän aikana. Umpisolmu saatiin auki.

Vain Joulupukki osaa jakaa oikeat paketit.

Rekisteröimisen jälkeen alkoikin tilausten täyteinen elämä. Mistä tilaamme käyntikortit? Esitteet? Henkarit? Nettisivutkin pitäisi tehdä ja ikkunateippaukset suunnitella. Siis sata ja yksi asiaa, jotka voivat mennä pieleen! Tilauksemme ei mennyt läpi, laskun maksaminen ei onnistunut, laina meni väärälle tilille, tavaraa pukkasi ovista ja ikkunoista, pakettia ei toimitettu perille, lähetti unohti toimittaa paketin, tavara toimitettiin väärään osoitteeseen ja joku maksoikin enemmän kuin oltiin sovittu. Moni asia tehtiin kahteen kertaan muutaman ärräpään saattelemana.

Vuoristoradassa on oltava ylämäki!

Kun 24.4 istuimme TE- keskuksen starttirahaneuvonnassa polkaisemassa kaikkea käyntiin en olisi voinut kuvitellakaan että 2.6 olisimme käyneet koko prosessin jo läpi. Tuon kuukauden aikana olin kiireisempi kuin koskaan, nukuin vähemmän kuin ikinä, menetin hermoni useaan otteeseen ja vannoin etten täytä enää yhtäkään kaavaketta. Jos joku kysyisi minulta onko yrityksen perustaminen helppoa, vastaukseni olisi ehdottomasti EI! Se on kuin vuoristorata-ajelu. Ensin mennään hitaasti ylös tuskaisen pitkää ylämäkeä jonka jälkeen vauhti, erilaiset ylä- ja alamäet vievät mennessään. Lopussa pääsee syvä huokaus: ”Se oli mielettömän hauskaa!”

Täydellisesti koukussa.

Tulevaisuus tuo varmasti mukanaan omat haasteensa ja kommelluksensa mutta ne kohdataan avoimin mielin ja tarmoa täynnä.
Meillä on onneksi ollut mukana suuri sylillinen huumoria ja jokainen vastoinkäyminen on kuitattu lopulta naurulla. Päivääkään tästä hullusta ajasta en vaihtaisi pois!
Vaikka hermot ovat olleet useaan otteeseen riekaleina voin silti sanoa nauttivani tästä. Haasteet, ongelmat ja onnistumiset saavat minut elämään täysillä. Jäin heti koukkuun yrittäjyyteen!

20140721-161218-58338617.jpg

-Minttu ja Katja-

Saippuan makuinen salmiakki.

purkkapallot

 

Jokaisen nimen takana on tarina.

Nimi kertoo keitä me olemme. Se antaa ensivaikutelman, muodostaen mielikuvia ja tunnetiloja. Nimellä on uskomattoman tärkeä merkitys!

Yrityksen nimi ja logo määrittelevät sen miltä yritys näyttää ulospäin. Se joko saa ihmiset kiinnostumaan, tai sitten ei. Nimen ja logon päättäminen olikin isompi prosessi kuin olisin osannut kuvitella. Tarvittiin hyviä ideoita, avoimuutta, matka Tallinnaan, sekä ihan vaan pari pulloa kuohuviiniä.

 

MiKa, sukkikset ja viinipullo.

Jo ennen matkaa olimme päättäneet että yrityksemme logoksi tulisi salmiakkikuvio. Salmiakki on makeaa ja suolaista, perinteistä ja suomalaista. Täydellinen logo meidän yritykselle! Ensimmäinen suunnitelupalaveri pidettiin pienessä maanalaisessa hotellihuoneessamme, jossa kuului merkillisiä ääniä. (Älkää kysykö enempää…) Innoissamme avasimme viinipullon ja ryhdyimme heittelemään ilmoille nimiä:

”KaMi, MiKa, MinKat, KatMin…”

Totesimme ettei meidän nimistä saanut mitään järkevää yhdistelmää. Täytyi joko vaihtaa nimiä, tai kokeilla keksiä jotakin ihan muuta. (Oikeasti… Vintageliike MiKa??!)

Mitä tyhjemmäksi viinipullo tuli, sitä oudommiksi nimet muuttuivat:

”Mammis, Sukkis, Salmari…” ( Epäilen että olimme juoneet vanhentunutta viiniä!!)

Päätimme ottaa aikalisän ja siirtyä väreihin.

Pantone

Kirkasta, lällyä, pornoa…

Katja veti esiin värikartan, josta ensimmäisinä hylättiin vaaleansininen ja vaaleanpunainen. Ne olivat liian hempeitä, kuluneita ja käytettyjä. Miten olisi kirkkaat värit? Sininen tuntui liian siniseltä, punainen taas pornolta… Päätimme siirtyä vihreän sävyihin. Tummanvihreä oli liian tumma, kirkas vihreä liian räiskyvä ja vaalea ihan liian lälly. Molemmat osoittivat liuskaa jossa oli mintunvihreän sävyjä. Siinä se oli! Täydellinen väri! Nyt meillä oli logo ja väri muttei nimeä… Piirsimme yrityksen logon paperille ja mietimme miltä se näytti. Nimeä ei kuitenkaan tullut.

 

Muutokset vievät kohti tulevaisuutta.

Edellisen illan kuohuviinit päristelivät rumpuja pään sisällä kun Tallinnan matkamme läheni loppuaan. Uupuneina päätimme luopua salmiakkikuviosta ja kokeilla jotakin ihan muuta. Valitsimme logoksi pallon. Halusimme nimen joka olisi selkeä, mieleenpainuva ja helppo. Joku joka kuvastaisi palloa. Kun heitin ilmoille sanan ”Kupla”, Katja totesi: ”Se on hyvä!” Kymmenessä minuutissa Katja oli suunnitellut meille logon, käyntikortit ja ikkunateippaukset. Tulevaisuutemme oli saanut nimensä.

 

Purkkapallon tuoksuinen tarina.

Nyt Kuplan tarina on saanut alkunsa ja se on luonut oman merkityksensä. Se tuoksuu purkkapallolta, näyttää hauskalta ja kätkee sisälleen ihania muistoja. Odotamme innolla sitä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan ja kuinka tarinamme jatkuu. Haluamme luoda liikkeen joka on yhtä kaunis kuin saippuakupla. Täynnä väriä, iloa ja elämää!

 

-Minttu ja Katja-

 

Ajatuskuplia

Hyvästä KAVERUUDESTA

Yhteisistä UNELMISTA

Arjen POSITIIVISUUDESTA

Hullusta LUOVUUDESTA

Vankasta AMMATTITAIDOSTA

Siitä kaikesta syntyi Kupla!

 

SAIPPUAKUPLA

 

Sanotaan että unelmat on tehty toteutettaviksi.

Unelmien toteutus on kuitenkin rankkaa puuhaa. Se vaatii rohkeutta, päättäväisyyttä ja hyviä hermoja. Vastaan tulee haasteita, jotka on tehty voitettaviksi. Esteitä, jotka vain täytyy ylittää. Koet tunnemyrskyjä – iloa ja surua. Jotain täytyy jättää taakse, jotta pääsee eteenpäin. Täytyy päättää heittäytyä kohti pelottavaa ja tuntematonta. Minä ja Katja päätimme heittäytyä!

 

Yksi vitsi joka muutti kaiken.

Viime elokuussa kaikki muuttui. Teimme töitä yhdessä, vitsailimme ja naljailimme toisillemme. Koska yhteistyömme oli niin hauskaa ja saumatonta, heitin ilmoille kysymyksen: ”Pitäisikö meidän perustaa yhteinen yritys?” Sillä hetkellä nauroimme mutta kysymys jäi kalvamaan molempien mieltä. Viikon kuluttua Katja tuli luokseni ja esitti kysymyksen uudestaan: ”Pitäisikö meidän ihan oikeasti perustaa yhteinen yritys?” Silloin emme nauraneet, vaan aloimme suunnitella tulevaisuutta.

 

Ajatuskuplasta intohimoiseksi ideaksi.

”Mitä me tekisimme? Mitä me osasimme? Mitä me halusimme?”, olivat kysymyksiä joita pyörittelimme pitkän aikaa. Ihan kuin olisimme pelanneet palapeliä, jossa kaikki palaset loksahtivat kohdilleen. Rakastimme puvustamista, meikkaamista, värejä, meikkejä, vaatteita ja menneitä vuosikymmeniä. Siitä syntyi idea liikkeestä, jossa nämä kaikki yhdistyisi. Sillä hetkellä tiesimme, että olimme luomassa jotakin uutta.

 

Usko ja pelko kulkevat käsikädessä.

Uskoimme omaan ammattitaitoon ja osaamiseen. Uskoimme siihen, että ideamme oli hyvä. Huomasimme myös, miten omat erikoisosaamiset täydensivät yritystämme. Silti välillä tuntui, että pelko otti vallan. Pelko siitä, miten tulisimme pärjäämään. Oliko liikeideamme tarpeeksi hyvä? Olisiko meillä asiakkaita? Sujuisiko kaikki hyvin? Onneksi olemme pettämätön parivaljakko. Kun toinen meistä joutui epätoivon valtaan niin toinen osasi innostaa ja uskoa tulevaan. Näin pystyimme kahlaamaan tunnekuohujen läpi voittajina.

 

Unettomien öiden tulos.

Tuli aika jolloin oli tehtävä lopullinen ratkaisu. Oli haettava lainaa, starttirahaa, liiketilaa… Tehtävä liiketoimintasuunnitelma, rekisteröidyttävä, sanottava itsensä irti… Lista tuntui loputtomalta. Olemme viettäneet unettomia öitä, istuneet useissa palavereissa, täyttäneet lukemattomia kaavakkeita, tavanneet mielettömiä ihmisiä, soittaneet kymmeniä puheluita, juoneet litratolkulla kahvia ja nauraneet kippurassa. Kaikki tapahtui kuitenkin sellaisella rytinällä, ettei siinä paljon ihmettely auttanut. Neljässä viikossa meillä oli yritys pystyssä.

 

Kiitoksen määrä on suunnaton.

Saamme olla kiitollisia siitä, kuinka paljon apua ja kannustusta saimme. Niin tutut kuin tuntemattomatkin ovat alusta asti uskoneet unelmaamme ja auttaneet sen toteuttamisessa. Kaikella sillä positiivisella kannustuksella on ollut suuri merkitys. Ilman sitä, emme olisi nyt tässä. Paljon on vielä tehtävää ennen kuin saamme liikkeen auki. Kaikista tärkein on kuitenkin jo tapahtunut;

Unelmista on nyt tullut totta ja Kupla on puhallettu!

– Minttu ja Katja –