Niin helppoa ettei hermot kestä!

20140721-160616-57976892.jpg

Missä nurkassa on Lähtöruutu?

Yritystä perustaessa eteen tulee sata ja yksi asiaa jotka pitää hoitaa… Tietyssä tahdissa ja tietyssä järjestyksessä. Helppoa ja yksinkertaista, niin meille kaikesta sanottiin. Mutta kun asioita tehdään ensikertaa kamalalla tohinalla ja innolla, eivät asiat aina mene yhtä helposti kuin aluksi annettiin ymmärtää. Voi olla että vikaa oli myös meissä… Kun kaksi ideoita täynnä pursuilevaa päätä lyödään yhteen, siitä syntyy taifuuni, jonka perässä ei meinaa pysyä kukaan.

Jokainen suunnitelma on tuomittu epäonnistumaan.

Yrityskurssilla saimme kuulla useaan otteeseen seuraavan varoituksen: ”Kahden naisen yritys ei tule toimimaan.” Edelleen tämä useasti kuultu lause ihmetyttää minua. Miksi ei? Meille kerrottiin kauhutarinoita siitä kuinka naiset riitaantuvat ja yrityksestä tulee molemmille vain ongelmia.Uskon, että kyse on ihmisistä, ei sukupuolesta. Jonkun pää kestää, toisen taas ei. (Onneksi minulla on iso pää joten siihen mahtuu paljon kestämistä!)
Toinen varoituksen sana mitä saimme kuulla oli: ”Vaatealan kivijalkayritys ei tule saamaan lainaa.”
Silloin hetkellinen hermoromahdus hiipi kummankin meidän mieleen. Vuoronperään tuskastelimme mitä tekisimme jos lainaa ei tulisikaan. Olin valmis myymään vaikka omia pikkuhousujani rahojen kasaan saamiseksi. Päätimme kuitenkin että säästetään omat alushousut pahan päivän varalle…

Simsalabim! Ja kaikki katosi…

Mitkä ovat kilpailijoidesi käyttämät myynnin edistämistoimet? Kuinka selvität kuka tekee ostopäätöksen jos asiakkaasi on yritys? Mikä on päätuotteenne ja sen kateprosentti? Paljon kysymyksiä joihin ei ollut vielä vastausta…
Liiketoimintasuunnitelman tekeminen tuntui aluksi mahdottomalta. Siinä vaiheessa kun olin kirjoittanut jo yli toista tuntia asiakasanalyysia ja koneeni pimahti, mietin hetken aikaa luovuttamista… Kaikki kirjoittamani teksti hävisi. Muutaman painokelvottoman sanan ja hermojen uudelleen kasaamisen jälkeen päätin vaan aloittaa alusta.
Kun analyysit oli saatu valmiiksi ja laskelmat täsmäämään veimme suunnitelmamme kokeneen yritysmentorin luokse. Hän luki sen läpi ja totesi: ”Tämä on todella hyvä! ”
Olisin voinut itkeä onnesta!

Odottavan kello käy hitaammin kuin muiden.

Voi sitä jännityksen määrää kun painoimme lainahakemuksen ”Lähetä”- painiketta. Meidän oli pakko saada lainaa, sillä olimme vieneet asiat jo todella pitkälle. Olin sanonut itseni irti vakituisesta työstäni ja kävimme neuvotteluja mahdollisesta liiketilasta. Ajattelimme ensin että odotamme lainapäätöksen ennen kuin viemme asioita vielä enemmän eteenpäin… Jaksoimme odottaa kokonaiset kuusi päivää!! (Tässä välissä olimme kuitenkin jo tavanneet kirjanpitäjän, tehneet perustamiskirjoja, osakassopimusta ja neuvotelleet liiketilasta…) Lopulta emme jaksaneet enää odottaa vastausta. Haimme Y-tunnuksen, menimme pankkiin, avasimme tilin, sijoitimme osakepääoman ja jäimme toivomaan että tilillemme putkahtaisi lisää rahaa. Päätimme ottaa riskin ja uskoa itseemme.

Kuka haluaa leikkiä rikkinäistä puhelinta?

Ensimmäinen näyttö. Kun seisomme Liisankadulla odottamassa välittäjää meillä molemmilla oli sellainen tunne että sillä kadulla oli oli lämmin ja iloinen tunnelma. Se oli kuin oma pieni kylä keskellä Helsinkiä.
Päästyämme kurkistamaan liikkeen sokkeloiseen takatilaan olimme haltioissamme. Tila oli omalla omituisella tavalla kiehtova ja omaperäinen. Juuri meille sopiva!
Oliko tämä todella näin yksinkertaista ja helppoa? Ensimmäinen näyttö ja olimme jo löytäneet Liiketilan!… Ei todellakaan ollut!!
Tästä alkoivat neuvottelut joille ei meinannut tulla loppua. Tilan omisti venäläinen liikemies, jonka asioita välitti venäläinen manageri. Manageri keskusteli asioista välittäjän kanssa, joka taas kommunikoi meidän kanssamme. Voitte vain kuvitella minkälainen rikkinäinen puhelin siitä syntyy kun teimme ehdotuksia liiketilan suhteen. Kerroimme välittäjälle mitä me halusimme, välittäjä välitti tiedon managerille joka taas kertoi toiveemme vuokraisännälle. Kieli vaihtui suomesta venäjäksi ja venäjästä suomeksi. Oli lukuisia väärinkäsityksiä, kuviteltuja lupauksia ja vaatimuksia joihin ei kukaan hullu olisi suostunut.. Asiat menivät niin kieroon ettei kukaan enää tuntunut tietävän mistä oikeastaan oli edes kysymys. Päätimme vetäytyä hetkeksi syrjään.
Kävimme katsomassa useita muita tiloja mutta mikään niistä ei tuntunut yhtä kotoisalta kuin Liisankatu. Olimme harmissamme kun yhteisymmärrystä ei tuntunut löytyvän.
Muutaman päivän hiljaiselon päätteeksi välittäjä soitti ja kertoi että hänellä olisi nyt uusi tarjous. Siihen tartuimme. Rikkinäinen puhelin oli vihdoin korjattu!

Ainoastaan yksi voi avata umpisolmun.

Olimme saaneet Y-tunnuksen, mutta yrityksemme ei ollut vielä virallisessa rekisterissä. Meillä oli yrityksen tili, mutta ei käyttöoikeutta. Meillä oli lainapäätös, mutta emme saaneet rahoja tilille. Venäläinen liikemies odotti takuuvuokraa, laskuja alkoi tippua postiluukusta ja rahaa tuntui menevän sinne sun tänne. Kaikki oli yhtä’äkkiä jumissa, koska virallisessa rekisteröinti tuntui kestävän ikuisuuden. Laskukasan kasvaessa ja rekisteröitymisen viipyessä hiipi mieleen taas pelottavia ajatuksia… Oliko yrityksessämme jotakin vikaa? Oliko nimi jo varattu? Mitä jos kaikki menisikin pieleen? Lopulta saimme puhelun! Meille sanottiin että hakemuksestamme puuttui liitteitä. Liitteitä jotka olimme lähettäneet jo hakemuksen yhteydessä ja jotka olivat ilmeisesti hävinneet jonnekin… Kerrottuamme kiireellisestä aikataulustamme yrityksemme rekisteröitiin virallisesti jo saman päivän aikana. Umpisolmu saatiin auki.

Vain Joulupukki osaa jakaa oikeat paketit.

Rekisteröimisen jälkeen alkoikin tilausten täyteinen elämä. Mistä tilaamme käyntikortit? Esitteet? Henkarit? Nettisivutkin pitäisi tehdä ja ikkunateippaukset suunnitella. Siis sata ja yksi asiaa, jotka voivat mennä pieleen! Tilauksemme ei mennyt läpi, laskun maksaminen ei onnistunut, laina meni väärälle tilille, tavaraa pukkasi ovista ja ikkunoista, pakettia ei toimitettu perille, lähetti unohti toimittaa paketin, tavara toimitettiin väärään osoitteeseen ja joku maksoikin enemmän kuin oltiin sovittu. Moni asia tehtiin kahteen kertaan muutaman ärräpään saattelemana.

Vuoristoradassa on oltava ylämäki!

Kun 24.4 istuimme TE- keskuksen starttirahaneuvonnassa polkaisemassa kaikkea käyntiin en olisi voinut kuvitellakaan että 2.6 olisimme käyneet koko prosessin jo läpi. Tuon kuukauden aikana olin kiireisempi kuin koskaan, nukuin vähemmän kuin ikinä, menetin hermoni useaan otteeseen ja vannoin etten täytä enää yhtäkään kaavaketta. Jos joku kysyisi minulta onko yrityksen perustaminen helppoa, vastaukseni olisi ehdottomasti EI! Se on kuin vuoristorata-ajelu. Ensin mennään hitaasti ylös tuskaisen pitkää ylämäkeä jonka jälkeen vauhti, erilaiset ylä- ja alamäet vievät mennessään. Lopussa pääsee syvä huokaus: ”Se oli mielettömän hauskaa!”

Täydellisesti koukussa.

Tulevaisuus tuo varmasti mukanaan omat haasteensa ja kommelluksensa mutta ne kohdataan avoimin mielin ja tarmoa täynnä.
Meillä on onneksi ollut mukana suuri sylillinen huumoria ja jokainen vastoinkäyminen on kuitattu lopulta naurulla. Päivääkään tästä hullusta ajasta en vaihtaisi pois!
Vaikka hermot ovat olleet useaan otteeseen riekaleina voin silti sanoa nauttivani tästä. Haasteet, ongelmat ja onnistumiset saavat minut elämään täysillä. Jäin heti koukkuun yrittäjyyteen!

20140721-161218-58338617.jpg

-Minttu ja Katja-

Mainokset