Tuuli toi mukanaan jotakin uutta.

Harjoitus tekee modistin

Meillä on ollut viimeiset kolme viikkoa modistihajoittelija Tuuli. Tuuli on valmistanut liikkeeseemme sarjan upeita, uniikkeja päähineitä, joita ei voi kuin ihailla. Meillä on ollut niin hauskaa, että tuntuu hyvin haikealta päästää hänestä irti tämän viikon lopussa. Tämä on Tuulin blogi.

-Minttu Virsunen-

Puupää blogi

Työssäoppijan turinat – ja hehkutukset!

Työssäoppimispaikassa voisi varmaan siinä vaiheessa sanoa viihtyvänsä aika hyvin, kun huomaa työajan loppuneen jo kaksi tuntia sitten, eikä vieläkään malttaisi lopettaa.

Ensimmäisenä päivänä pyöriskelin vähän epätietoisena jakkarallani ja kainosti kyselin tarvikkeitten sijaintia, mutta nyt jakson kääntyessä kohti loppua tunnen jo olevani täysin kotonani. Minttu ja Katja ovat olleet mahtavia työn ohjaajia. Minulle on annettu aika vapaat kädet toteuttaa omia ideoitani, mutta olen saanut myös rehellisiä mielipiteitä ja konkreettisia kehitysehdotuksia töihini.

 Hattutaulu blogi

On vaikeaa sanoa, mikä työssäoppimisjaksollani Kuplassa on ollut parasta, sillä hyviä asioita on ollut niin paljon. Ensimmäiseksi voisin kuitenkin mainita itse työn. Olen jo aiemmissa työssäoppimispaikoissa harjaantunut päähineitten korjaamiseen. Vintage on lähellä sydäntäni, ja aitoja vanhoja hattuja käsitellessäni minulla on aina tunne, että olen tärkeitten asioitten äärellä. Korjausten lisäksi olen Kuplassa tehnyt myös uutta. Olen valmistanut mm. cocktailpäähineitä ja hiuskoristeita, joissa osassa olen käyttänyt myös kierrätysmateriaaleja. Minua ovat inspiroineet Kuplan upean valikoiman lisäksi myös liikkeen asiakkaat. Esimerkiksi näin vanhojenpäivän alla ompelimossa on tehty juhlapukujen lyhennyksiä ja muita korjauksia. Kun tapaa ihmisen ja hänen valitsemansa puvun, tarina asusteille on jo syntynyt! Mitä pidempään olen liikkeessä ollut, sitä selkeämmin olen hahmottanut, millaisia erilaisia tarpeita asiakkailla on.

 Tuulihattu blogi

Yksi jakson kohokohdista on ollut osallistuminen työmatkalle Tallinnaan. Kävimme taidemuseo Kumussa katsomassa aivan uskomattoman art deco -asujen ja -asusteiden näyttelyn. Tuli hirveä vimma tehdä tehdä itsekin jotain yhtä kimaltelevaa ylellistä! Oli opettavaista nähdä aidosti aikakaudelta olevia, erittäin hyvin säilyneitä asuja, hattuja, koruja, laukkuja, kenkiä… aaaah!

Matkalla teimme lisäksi tarvikehankintoja ja opin kaikenlaista erilaisista materiaaleista. Opin myös, miten tärkeää on tehdä ostoslista etukäteen, muuten tukussa voi sortua kultanauhojen paljouden äärellä.

Ehdimme myös käydä katsomassa paikallista second handiä ja söimme tietysti hyvin. Hauska reissu!

 CUMU blogi

Kolmanneksi huipuksi nostaisin itse Kuplan, eli Katjan ja Mintun. Työpaikalla on ollut todella hyvä henki – etten sanoisi jopa hillittömän hauskaa! Kaiken käkätyksen ja kohelluksen ytimessä on kuitenkin vahvaa ammattitaitoa ja huolellisesti rakennettua liiketoimintaa. Edellisessa työssäoppimispaikassani oopperan hattulassa opin erilaisia tekniikoita monimutkaisten esiintymispäähineitten valmistamiseen, mutta Kuplassa olen nähnyt läheltä myös asiakaspalvelua, toiminnan suunnittelua, somistusta, aikataulujen laatimista, kirjanpitopalaveria, imagon rakennusta, yhteistyökumppaneita, hankintoja ja mitä kaikkea nyt yrittämiseen ja liikkeen pitämiseen liittyykin. On ollut hienoa olla yhteistyössä näin osaavien, monipuolisten ja hauskojen naisten kanssa. Toivon ja uskon yhteistyömme myös jossain muodossa jatkuvan.

-Tuuli Lönnroth-

Mainokset

Puoli vuotta pyörteessä

Ovi joka aukesi

Yli puoli vuotta sitten 2.6.2014, Kuplan nimi näkyi virallisissa rekistereissä. Tasan neljä kuukautta sitten Liisankadulla avattiin liikkeemme ovi, jossa on ehtinyt tapahtua vaikka mitä…

Vakavia pohdintoja

Taukotila on työpaikkamme sydän. Siellä sohvalla on juotu kahvia niin Jussi-palkittujen puvustajien, kuin ohikulkevien huoltomiestenkin kanssa. Kuka tahansa kanssamme kahville uskaltautuukin, hän haluaa yleensä tulla sinne myös uudestaan. Takahuoneessamme ei jutella säästä. Siellä pohditaan suuria asioita, kuten: Voiko lattiassa oleva kivi kasvaa? Voiko kananmunista tehdä korvakorut? Voiko Minttu synnyttää mallinukelle pikkuveljen? Mitä jos jalokivihiomoon viekin vaikkapa sappikiven?

 BLOGI KAKKU PYÖREÄ

Epätävallisia töitä

Olen aina sanonut asiakkaillemme että me teemme melkein mitä vain! Se on totta…

Omituisin oli mies, joka toi alushousunsa korjattavaksi.

Sympaattisin oli nainen, jonka koiran takkia täytyi suurentaa, koska koira oli lihonut.

Onnellisin oli vanha rouva, jolle taiottiin varastostamme aamutakki.

Haastavin oli Plussapallot, joiden kanssa työskentelimme välillä päät toistemme haarojenvälissä.

Ihanin oli asiakas, jonka kanssa keskustelin pitkään elämästä. Lähtiessään hän huokaisi: ”Kiitos! Sain tästä voimaa jatkaa eteenpäin.”

Hauskoja ehdotuksia

Liikkeemme ohitse kävelee joka päivä pappa, joka taitaa olla hivenen hullu. Kun kohtasin papan ensimmäisen kerran, hän sanoi: ”Mitäs rättejä ja lumppuja täällä myydään? Kauanko sinä meinaat, että tämä kauppa pysyy pystyssä?” Hymyilin papalle nätisti ja kerroin mistä oli kyse. Katjalle papalla oli parempi ehdotus: ”Sitten kun tämä yritys menee konkurssiin, niin perustakaa tähän pankki. Se kannattaa!”

Eräs vanhempi rouva olisi halunnut mustia T-paitoja. Hän osoitti minua ja sanoi: ”Tuollaisia kuin sinulla!” (Päälläni oli musta pitsinen paita) Yritin myydä hänelle päälläni olevaa paitaa. Ei mennyt kaupaksi… Myöhemmin hän tuli ehdottamaan että ottaisimme valikoimaamme myös alushousuja. (Hetken jo mietin että ehdotanko omiani… Onneksi ymmärsin sillä hetkellä pitää suuni kiinni…)

Omituisia kommelluksia

Löydän usein itseni omituisista tilanteista, tai vielä omituisimmista keskusteluista. Jotenkin vaan vedän niitä puoleeni…

Hakiessani liikkeemme standia sisälle, eteeni pelmahti mies, jolla oli suuri tarve jutella ja nauraa. Keskustelimme humoristisesti myyntityöstä, totisista ihmisistä ja siitä, kuinka bisnestä voi tehdä vaikka juoksemalla kadulla alasti. Lopulta hän lykkäsi käteeni käyntikortin ja pyysi minua soittamaan. Halusi viedä kahville. En soittanut…

Seuraavana iltana sulkiessani ovea, eteeni hoiperteli hieman hötäkässä oleva vanhempi mies. Koska satuin olemaan hieman vallattomalla päällä, olivat juttunikin niin omituisia, ettei mieskään tainnut aina pysyä niiden perässä. Naurutuokiomme lopuksi mies kaivoi povitaskustaan lompakon, otti sieltä kaksikymppisen, ojensi sen minua kohti ja sanoi: ”Sinä olet ihana ihminen. Ota tuosta ja mene kaljalle.” En ottanut rahaa vastaan vaan lähetin miehen vastapäiseen baariin….

Olemme monesti kuvitelleet mielessämme tilanteen, jossa joku kompastuu lattiallamme olevaan kiveen ja kaatuu pää edellä sohvalle. Pääsin testaamaan teoriaamme käytännössä kun kompastuin väsyneenä maton reunaan. Luojan kiitos, liikkeessämme ei ollut sillä hetkellä asiakkaita, sillä nauroimme niin paljon että siinä kyllä lirahti muutama tippa housuun! (Anteeksi seinänaapurit!!)

Olen myös heittänyt asiakasta vahingossa kumisella karvapallolla, jota puristelin ja pyörittelin liikkeen puolella hillitäkseni levotonta oloani. Onneksi asiakas omasi hyvän huumorintajun…

  SKUMPPA pyöreä

Kiitos vuodesta 2014

Kiitos Katja, että olet kestänyt myös ne minun ärripurriaamut, joina olen istunut hiljaa ja käynyt itseni kanssa tappelua pääni sisällä. Kiitos, että kestät myös sitä liiallista energian ja levottomuuden määrää, joka välillä pääsee valloilleen. Kiitos jokaisesta hullusta päivästä ja siitä, ettei yksikään työpäivä ole normaali.

Kiitos kaikille jotka olette seuranneet yrityksemme alkutaivalta, auttaen, kannustaen ja eläen siinä mukana!

Haluan toivottaa iloa, onnea, rakkautta ja suuria unelmia vuoteen 2015!

-Minttu-